Heissan! Jokohan se aktiivinen bloggaus alkaisi käynnistymään pikkuhiljaa..
Kuva-arkistoista löytyy jonkin verran vanhojen leipomusten (ah, niin *laadukkaita*) kuvia, mutta kai niitäkin saa tarjolle laittaa. Aloitetaanpas sitten, ja todellakin, pahoittelut kuvien laadusta..
Tässä taustastooria: nuoremman tyttäreni ristiäisiä vietettiin kesällä 2008, sinne halusin jotain haurasta ja herkkää. Noihin aikoihin Ullan Unelmakakut oli ehdoton ykkösopukseni, mitä kakkujen leipomiseen tulee, ja kaikki kirjan tuntevat tunnistavat tämän Puolukkaisen pitsikakun varmasti. Puolukka ja valkosuklaa ovat ehdottoman suloinen makupari!
Kakun ristiäiskoristeesta tuntui aluksi ongelmalliselta. En ollut tutustunut vielä juurikaan marsipaaniin tai sokerimassaan (johon en ole vieläkään päässyt käsiksi!!!!), josta olisi voinut muotoilla jotain kaunista, ja tiedättehän ne muoviset, tyllillä höystetyt hörsötykset, niihin en halua koskea pitkällä tikullakaan... Sitten sattumalta eräässä sisustusliikkeessä tuli vastaan pieni keijukainen, joka halusi lähteä matkaamme. Paikkansa se löysi sitten pienokaisemme ristiäiskakun päältä, oman pihan juhannusruusujen keskeltä. Herkkää, eikö ;)
Kuva-arkistoista löytyy jonkin verran vanhojen leipomusten (ah, niin *laadukkaita*) kuvia, mutta kai niitäkin saa tarjolle laittaa. Aloitetaanpas sitten, ja todellakin, pahoittelut kuvien laadusta..
Tässä taustastooria: nuoremman tyttäreni ristiäisiä vietettiin kesällä 2008, sinne halusin jotain haurasta ja herkkää. Noihin aikoihin Ullan Unelmakakut oli ehdoton ykkösopukseni, mitä kakkujen leipomiseen tulee, ja kaikki kirjan tuntevat tunnistavat tämän Puolukkaisen pitsikakun varmasti. Puolukka ja valkosuklaa ovat ehdottoman suloinen makupari!
Kakun ristiäiskoristeesta tuntui aluksi ongelmalliselta. En ollut tutustunut vielä juurikaan marsipaaniin tai sokerimassaan (johon en ole vieläkään päässyt käsiksi!!!!), josta olisi voinut muotoilla jotain kaunista, ja tiedättehän ne muoviset, tyllillä höystetyt hörsötykset, niihin en halua koskea pitkällä tikullakaan... Sitten sattumalta eräässä sisustusliikkeessä tuli vastaan pieni keijukainen, joka halusi lähteä matkaamme. Paikkansa se löysi sitten pienokaisemme ristiäiskakun päältä, oman pihan juhannusruusujen keskeltä. Herkkää, eikö ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti