Syntymäpäiväkakkua

Eilen saatiin isän ja appiukon syntymäpäivät kahviteltua, joten nyt voin paljastaa tehneeni ihastuttavaa ja varsin mainion makuista Suklaa-mustaherukkamoussekakkua. Olen halunnut jonkin aikaa kokeilla kakkua, jossa olisi nimenomaan mustaherukkaa ja suklaata. Makuina ne ovat kyllä yksi parhaista tietämistäni yhdistelmistä! Ohje kakkuun löytyi Seurasta (31/09) ja siinä se oli muunneltu mango-suklaahääkakun ohjeesta. Ohje oli mitoitettu 3-kerroskakuksi, mutta puolitin ohjeen ja siitä tuli oikeastaan aika hyvän kokoinen, korkeahko kakku (24cm vuokaan tehtynä).

Koristelu tuotti päänvaivaa, halusin jotain kiemuroita ja taiteilin niitä sitten sulatetusta valkosuklaasta. Lisäksi kakku sai somisteekseen mustaherukoita, luumuviipaleita, sokerihelmiä ja pari suklaakoristetta. Yllätys, yllätys - en ollut oikein tyytyväinen lopputulokseen.. Sokerihelmet ehtivät sulaa kiillekerrokseen ennen h-hetkeä ja muutenkin.. No, perfektionisti on perfektionisti, vaikka voissa paistaisi ja sokerilla kuorruttaisi :) Onneksi Uhmaiäkäs valoi äitiinsä uskoa toteamalla kakusta: "Äiti, se on todella, todella kaunis!". Tuokos perfektionistin ja ainakin äidin sydäntä lämmittää jos mikä :)

No niin, pulinat sikseen! Tässä maistiaiset myös teille kaikille blogiini vierailulle tulleille!

Sunnuntain touhuja

Tänään on isän syntymäpäivä ja ylihuomenna appiukon, joten päätin että huomennahan on sitten hyvä juhlia yhdessä molempia synttäreitä. Tässä sitä taas touhutaan kuin parempikin party planner..hih..! Siis uunin nupit kaakkoon, Kenwood surisemaan ja mittalusikat pölisemään purkkeihin ja purnukoihin! Huomenna kahvitellaan, joten ei pilata yllätystä ja laitetaan kakku vasta ylihuomenna tänne näytille :)

Sunnuntait on muuten siitä mukavia päiviä, että silloin yleensä isäntäkin on kotona ja saan omaa rauhallista leipomisaikaa. Ja tytöt leikkiaikaa isin kanssa. Tänään päivässä tuntuu olevan erityisen paljon tunteja, kun Uhmaiäkäs on mummolassa yökyläilemässä ja ehkä se talviaikaan siirtyminenkin vaikuttaa? Tiedäpä tuosta. Isäntä kaataa pihan reunamilla puita, pitänee käydä välillä kurkkaamassa miltä alkaa näyttää.

P.S. Onnittelut isälle ja appiukolle, jos täällä käytte kurkkimassa!

Perjantaina tehtyä - osa 2

Päivän päätteeksi saa hemmotella itseään, joten aamulla leivotusta leivonnaisesta taipui vielä jääkaappikylmänä kera oman pihan vadelmien ja vaniljakastikkeen uusi, suussa sulava herkku. Suosittelen lämpimästi! Maku-lehden resepti ei siis pettänyt tälläkään kertaa :) Kirpakan syksyistä viikonloppua!

Syksyisen raikasta välipalaa

Parhaimmat makuyhdistelmät löytyvät monesti sattumalta ja sekoittamalla niitä aineksia mitä kaapista sattuu milloinkin löytymään. Lasten välipala koostui eilen Valion vaniljarahkasta, johon lisäsin kuutioituna banaania, kiiviä ja mandariinia. Todella raikas, mutta vaniljaisen vivahteen ansiosta lempeän makuinen välipala. Lasten annokset katosivat nopeasti ja äiti nautti sitten illalla oman raikkaan cocktailinsa "Petite Anglaise":n seurassa.

Perjantaina tehtyä

Keksin aamusella hankkia vähän jännitystä elämään ja ryhdyin tarmokkaasti leipomaan pikkuneitien Minäittekkään ja Uhmaiäkkään kanssa viimeisimmän Maku-lehden (5/09) reseptin mukaan Marmoroituja leivospaloja. No, sinänsä ehkä leipominen sujui melko hyvin. Kokeilin anopilta saatua vanhaa Kenwoodin yleiskonetta ja sehän surrasi ihan upeasti. Taikinasta tuli hyvää ja eikun uuniin ja tyttöjen kanssa junaradan rakenteluun.

Leipomus saatiin uunista ulos ja hetken kuluttua, ylitouhukkaana aloin sitten siirtää mehevän näköistä tuotostamme tarjoiluastialle, ideana poistaa leivinpaperi. Tässä kohdassa kehotan tarkkaavaisuuteen! Leivospohjan kannattaa antaa jäähtyä hyvin ennenkuin alkaa siirtämään tai leikkaamaan sitä. Mehevästä kakkumaisesta leipomuksesta oli silmänräpäyksessä jäljellä enää hyvin kaukaisesti leivoksia muistuttavia taikinamaisia kasoja. (Toim. huom.: En muuten inhoa mitään niin paljon kuin leipomisessa epäonnistumista!!!).

No, pari inhimillisen näköistä palaa jäi ihan esille laitettavaksi asti, joten hyvät blogivieraani, tässä maistiaisia nyt teillekin tästä "Onnettomista-marmoroinnista ei tietoakaan-leivospaloista", olkaapa hyvät!

Makunsa puolesta leivokset kyllä onneksi onnistuivat ja varsinkin pienellä kermaruusukkeella ja mandariiniviipaleella höystettynä makuelämys oli oikein mainio! Kerma antaa leivokselle pehmeyttä ja mandariini piristää ja raikastaa kokonaisuutta. Suosittelen siis kokeilemaan!

P.S. Tuohan näyttää ihan pannukakulta, outoa..!

Herkkuja huomiseksi :)

Tänään testasin Ullan Lempileivonnaiset-kirjasta Mustikkamarenkimuffineja, jotka pääsevät huomenna vanhempieni luona kahvipöytään veljeni ja hänen vaimonsa tullessa pitkästä aikaa kyläilemään.

Pohjataikinassa on "perusainesten" lisäksi mustikoita ja valkosuklaarouhetta. Päälle tuli mansikkatomusokerilla terästetty marenki ja kaiken huipuksi vielä tummaa suklaata. Kirjassa muffinssien päälle oli vielä laitettu strösseliä, mutta jätin sen pois.

Muffinssit olivat mielestäni tosi kauniita myös ilman suklaata, joten jätin osan ilman. Päällehän voisi laittaa vaikka jotain marjoja koristeeksi, mutta tähän aikaan illasta päätin jo jättää kokeilut tähän. Lepo taitaa olla nyt tälle leipurille tarpeen, sillä pikkuneidit "UhmaIäkäs" (3v) ja "MinäIttekäs" (1½v) järjestivät äidille tänään pari harmaata hiusta, joten nyt mukava kirja käpäliin ja maistamaan muffinssia! Rentouttavaa ja makoisaa viikonloppua kaikille!

KaneliSydän Maku-lehdessä!

Postilaatikkoon oli ilmestynyt tänään uusi Maku-lehti ja selailin sitä ihania juttuja ja reseptejä ahmien. Tuotahan voisi kokeilla, hmm. Taikinaterapian uusimmat oivallukset - Mitäs leivontablogeja tähän on listattu? ewelynin.vuodatus.net, kanelisydan.blogspot.com.... Mitä mitä mitä! Minun blogini uskomattoman taitavien Ewelynin, Kinuskikissan ja Hellapoliisin seurassa?

Kiitokset Maku-lehden Taikinaterapiaan! Olen todella otettu blogini pääsystä noin upeaan lehteen ja ylettömän ihanien ja äärimmäisen taitavien blogistien kanssa samalle listalle.. Sydämellisimmät kiitokseni!

Hedelmäistä synttärikakkua

Mieheni äidillä oli viime viikonloppuna syntymäpäivät ja päätin yllättää anoppini kakulla. No, tosin läheiseni eivät nykyisin hirveästi ylläty, jos kurvaamme paikalle jonkun sortin leipomuksen kanssa :) Yritin tehdä Ullan uuden mahtavan leivontakirjan "Lempileivonnaiset" mukaan hedelmäisen täytekakun, nopealla aikataululla, ja tällaistä jälkeä sain aikaiseksi.

Pohjana testasin tällä kertaa valmiskakkupohjaa aikapulan vuoksi. Soo soo, minua.. Kaikkeen sitä sortuukin! Mutta menköön siis testimielessä. Kuningaskuluttajassahan testattiin viimeksi myös valmiskakkupohjia varsinaisten leipuritaitureiden toimesta ja tämä pohja taisi olla sieltä häntäpäästä... Apua.. Jätetäänpäs tuo pohja nyt mehustumaan ja keskitytään tärkeämpiin asioihin!

Täytteeseen tuli kermavaahtoa lemon curdilla maustettuna. Lemon curd oli minulle uusi tuttavuus ja olenkin pitkään halunnut sitä kokeilla. Sittemmin se tulikin todettua taivaallisen makoisaksi :) Lisäksi kakun täytteeseen tuli ananasta, banaania ja mansikkaa. Kuorrutukseksena reunalla marsipaania ja päällä hedelmiä ja marjoja sekä flora vispi-pursotukset.

Kakku oli ihanan mehukas ja hedelmäisen raikas. Todettakoon kakkupohjasta, että eipä omatekoisen veroista ole. Jollain lailla se teollinen makuvivahde sieltä hiippailee makunystyröihin, kaikkien ihanien makujenkin takaa. Silti, tiukan paikan tullen kaikki keinot ovat sallittuja - tuskin leipomisestakaan kannattaa tehdä itselleen liian stressaavaa, muutenhan siitä menee kaikki ilo! Mutta silti teen mielummin aina itse kakkupohjan, ne valmispohjat otetaan käyttöön viimeisenä oljenkortena ;)

Syysomenoiden aikaan

Muutaman viime vuoden aikana olen alkanut miettimään, kuinka mukavaa oikeastaan on, että Suomessa on erilaisia vuodenaikoja. Ehdottomana kesän lapsena olen oppinut pitämään myös syksystä (ja aina enemmän myös hyytävän kylmästä talvesta). Syksyisten omenoiden tuoksu, pihassa kengän alla kahisevat vaahteranlehdet, viilenevän ilman hipaisu poskella ja tietysti ihanat syksyiset herkut tummenevissa illoissa kynttilöiden tuikkiessa.. Niin, eiköhän tuo jo kertonut aika paljon :)

Eilen aamusella pyöräytin ihanan kuohkeita omena-kaneli-muffinsseja. Omena ja kaneli on täydellisen ihana yhdistelmä!!! Kanelisydän tietysti rakastaa kanelia ja olisi ripottelemassa sitä aina vähän kaikkialle..

Omena-kanelimuffinssit
(n. 20 kpl)

3 dl omenakuutioita

3 rkl voita

2 rkl kanelia

150 g voita

2 dl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

3 kananmunaa

3 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

1. Kuori ja kuutioi omenat. Sulata voi pannulla, lisää kaneli ja kuullota omenakuutioita seoksessa n. 3-5 minuuttia miedolla lämmöllä. Jäähdytä.

2. Vatkaa rasva ja sokerit kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi.

3. Lisää munat yksi kerrallaan hyvin sekoittaen.

4. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja viimeiseksi omenakuutiot varovasti käännellen.

5. Nosta taikina lusikalla vuokiin ja paista 175 asteessa n. 20 min.

Itse koristelin muffinssit vaniljavaahdolla, jota yritin terävöittää vaniljakreemi-jauheella, mutta lopputulos ei ollut ihan sitä mitä odotin. Pinnalle vielä ripaus kanelia, tietysti! Osa muffinsseista sai pinnalleen vain tomusokeriripauksen, kaikki kun ei pidä noista kerma- tms. päällysteistä..