Perjantaina tehtyä

Keksin aamusella hankkia vähän jännitystä elämään ja ryhdyin tarmokkaasti leipomaan pikkuneitien Minäittekkään ja Uhmaiäkkään kanssa viimeisimmän Maku-lehden (5/09) reseptin mukaan Marmoroituja leivospaloja. No, sinänsä ehkä leipominen sujui melko hyvin. Kokeilin anopilta saatua vanhaa Kenwoodin yleiskonetta ja sehän surrasi ihan upeasti. Taikinasta tuli hyvää ja eikun uuniin ja tyttöjen kanssa junaradan rakenteluun.

Leipomus saatiin uunista ulos ja hetken kuluttua, ylitouhukkaana aloin sitten siirtää mehevän näköistä tuotostamme tarjoiluastialle, ideana poistaa leivinpaperi. Tässä kohdassa kehotan tarkkaavaisuuteen! Leivospohjan kannattaa antaa jäähtyä hyvin ennenkuin alkaa siirtämään tai leikkaamaan sitä. Mehevästä kakkumaisesta leipomuksesta oli silmänräpäyksessä jäljellä enää hyvin kaukaisesti leivoksia muistuttavia taikinamaisia kasoja. (Toim. huom.: En muuten inhoa mitään niin paljon kuin leipomisessa epäonnistumista!!!).

No, pari inhimillisen näköistä palaa jäi ihan esille laitettavaksi asti, joten hyvät blogivieraani, tässä maistiaisia nyt teillekin tästä "Onnettomista-marmoroinnista ei tietoakaan-leivospaloista", olkaapa hyvät!

Makunsa puolesta leivokset kyllä onneksi onnistuivat ja varsinkin pienellä kermaruusukkeella ja mandariiniviipaleella höystettynä makuelämys oli oikein mainio! Kerma antaa leivokselle pehmeyttä ja mandariini piristää ja raikastaa kokonaisuutta. Suosittelen siis kokeilemaan!

P.S. Tuohan näyttää ihan pannukakulta, outoa..!